Osa 5. Jenna

Anteeksi taas!! Osa tulee taas neljä kuukautta myöhemmin aikaisemmasta. On ollut muuta puuhaa. En enempää höpise osaan siitä!

 

Heräsin aamulla seitsemän aikaan. Hyppäsin niin vikkelästi sängystä ylös että alkoi huimata. Minun pitäisi rauhoittua, vaikka se olisi hankalaa kun näin yöllä painajaista. Kävelin vessaan pesemään kasvoni. Käänsin hanan viileälle vedelle ja kun katsoin peiliin huomasin heti tummat pussit silmieni alla.  Etsin meikki pussistani jotain peittävää ja löysin peitevoiteen. Levitin sitä ja katsoin ettei tulisi liikaa. Menin huoneeseeni ja otin nopeasti ratsastushousut, t-paidan ja sukat. Olin sitonut hiukseni poninhännälle. Puin ja menin reippaasti rappuset alas. Taisin tömistellä aika kovaa koska Flippen heräsi. Rapsutin sitä nopeasti ja menin keittiöön.    -Huomenta, sanoin samalla kun nappasin neljä omenaa.                                                                -Huomenta, äitini sanoi pitäen katseensa lehdessä. Otin omenoitten seuraksi reppuuni lisäksi porkkanaa ja leipää.                                                                                                                    -Oletko menossa tallille? äiti kysyi kun irroitti katseensa lehdestä ja katsoi minun säätöäni.      -Joo tietty, sanoin kun tungin kaiken reppuun.                                                                                   -Selvä, mutta etkö syö mitään? äiti kysyi kun olin matkalla eteiseen.                                               -Syön matkalla, sanoin vetäen ratsastuskengät jalkaan, ne olivat hiukan liian pienet.                 -Selvä ota kännykkä mukaan mutta voit olla tallilla koko päivän kunhan viet Flippenin illalla lenkille.                                                                                                                                                        -Moikka, sanoin kun livahdin nopeasti ulos ovesta.                                                                            - Ellen..., Äiti tajusi minun menneen jo.                                                                                                

Tallilla

Juoksin nopeasti tallille vievää tietä pitkin. Näin tallin kun olin juossut vähän aikaa. Huomasin heti että Capu oli viety laitumelle. Kun olin lähellä hidastin juoksuni reippaaksi kävelyksi. Kävelin Capun laitumen luokse ja livahdin aidan raosta hakemaan Capun laitumelta. Jäin seisomaan aidan viereen ja vihelsin Capulle tuttuun tapaan. Capu nosti päänsä nopeasti ja lähti laukkaamaan minua kohti.                                                                          -Soojaa Capu, sanoin kun Capu oli melkein minun kohdallani. Capu hidasti ja tökkäsi lämpimällä ruohon hajuisella turvallaan minua. Laitoin Capulle riimun ja naksautin riimunarun kiinni. Talutin Capua talliin. Sidoin Capun kalteriin ja otin harjan. Aloin harjata Capua reippain vedoin. Tunsin että joku katsoisi minua ja Capu käänsi päänsä ja hörähti jollekin. Käännyin ympäri katsomaan kuka siinä seisoi.                                                                     -Moi Ellen, poika sanoi.                                                                                                                           -Ai moi, sanoin kun huomasin pojan olevan Nick. Vaihdoimme pikaisesti kuulumiset.               -Ootko lähös ratsastamaan? Nick kysyi hymyillen. Katsoin häntä hetken.                                     -Joo aattelin lähtee maastoon,sanoin hymyillen.                                                                                 -Mä voin näyttää paikkoja, Nick sanoi taas hymyillen omaa ihanaa hymyään. Mietin hetken mitä Nick tarkoitti. Sitten tajusin ja mietin hetken mitä sanoisin.                                                        -Joo ois kiva,sanoin.  -Onks sul oma hevonen? Lisäsin, koska en todellakaan tiennyt.                 -Joo parin karsinan pääs oleva Royal Cup, Nick sanoi osoittaen sinne päin.                               -Mä meen laittaa sen kuntoon nähää koht, Nick sanoi. Minä vain nyökkäsin. Kaivoin kännykän taskustani ja katsoin kellon. Kohta yhdeksän ajattelin. Näppäilin Jennan numeron ja soitin.                                                                                                                                                     -Moi Jenna, sanoin kun kuulin kaverini äänen.                                                                                    -Ellen??!! Säkö oikeesti miten menee???? Jenna kysyi iloisena.                                                     -Hyvinhän mulla. Et arvaa ikinä yhtä asiaa, sanoin salaperäisesti.                                               - Ai mitä? Ootko tavannu jonkun kivan pojan?? Jenna kysyi kiusoitellen minulta.                         - No joo kaksikin, sanoin. -Nickin ja Capun, lisäsin.                                                                          -Capun oikeesti???? Jenna kysyi koska tajusi ketä Capua tarkoitan.                                             -Joo ihan oikeesti, sanoin.  -Sori pitää lopettaa meen ratsastaa, soitellaan moikka,sanoin.        -Moikka pidä hauskaa, Jenna sanoi. Lopetin puhelun. Capun olin saanut valmiiksi ja laitoin kypärän päähän ja ratsastushanskat käteen. Olin valmis lähtöön.

 

Noin valmis. Kommenttii ja se ei oo ehto vaan sääntö ja sääntöön ei tehdä poikkeusta!! Hyvää Joulua!!!

 

         Osa 4.   Iltapäivä

Tähän alkuun suuret anteeksiannot sillä tämä tulee aika pitkän tauon jälkeen. Inspiraatiota ei ole ollut ja olen ollut muualla netissä. Vielä kerran anteeksi. Osan teksti on varmaan aika huonoa. Haluaisin hyvää ja huonoa palautetta. Eikun lukemaan osaa!

 

On jo pari tuntia siitä kun näin ensikertaa Capun Forestin tallilla. Siitä asti olen harjaillut ja rapsutellut Capua. Äiti ja isä sanoivat että huomenna voisin ratsastaa. Olisin halunnut ratsastaa jo tänään. Laitoin harjat takaisin harjalaatikkoon ja lähdin viemään Capua laitumelle. Capu oli aivan innoissaan sillä pääsisi laitumelle. Otin riimun pois ja katsoin tyytyväisen Capun iloista pukittamista. Lähdin kävelemään kotia kohti.

 

Kotona:

Avasin kotini oven ja kävelin sisään. Ruoka tuoksui erittäin hyvältä. Kävin ylhäällä pikaisesti suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet päälleni. Kävelin rappuset rauhassa alas ja menin keittiöön syömään. Söin aika rivakasti kuten yleensäkin. Laitoin lautasen tiskikoneeseen ja laitoin maidon jääkaappiin. Kaadoin Flippenille hiukan koiranruokaa ja lähdin yläkertaan. Istahdin sängylleni ja otin esiin uusimman Pichi Pichi Pitchin ja aloin lukea sitä. En ollut lukenut sitä kovinkaan paljoa.

Noin 20 minuuttia myöhemmin:

-Ellen! Ala pikkuhiljaa yrittää nukkua! Äitini huusi alakerrasta. –Joo ihan kohta, minä mutisin.

Irrottauduin kirjasta ja laitoin pyjaman päälle ja menin pesemään hampaita. Hampaita pestessäni mietin koko päivää. Capua… uutta tallia… …ja poikaa jonka tapasin. Nick on hänen nimensä, jos oikein muistan. Pesin kasvoni ja heittäydyin sängylleni, jos saisin unenpäästä kiinni. Mutta ajatukseni ohjautuivat parhaaseen ystävääni Jennaan. En ollut pitänyt häneen yhteyttä kuten olin luvannut hänelle. Pitäisi soittaa hänelle huomenna. Haukottelin suuresti ja aloin nukkua ja näin painajaista…

 

 

Anteeksi anteeksi anteeksi. Olen hirveän pahoillani, että osan tuleminen kesti yli neljä kuukautta( Onko siitä niin paljon aikaa??) Kiinnostusta ei ole ollut, mutta olen ollut vuodatuksessa lukemassa mm. Muitten sims tarinoita. Toivoisin ,että nyt kaikki jotka lukevat tätä tai ovat lukeneet tätä niin kommenttoisivat tätä. Anteeksi vielä ,mutta kommenttoikaa nyt!

                      Osa 3.    Yllätys

 

Kirjoittaja: Hyvää vappua! Vapun kunniaksi tämä osa tulee jo nyt. Viime osa tuli eilen illalla ja nyt tuli  jo kolmas osa. Viime osa siis jäi siihen kun Ellen oli juuri mennyt nukkumaan ja mietti asioita.Koulussa oli ihan mukava päivä sillä meillä oli vain pari tuntia kuvista ja loput kaksi tuntia syötiin karkkii ja pelattiin kaikenlaisia pelejä. Nauttikaa osasta ja kommenttoikaa!

 

Heräsin aikaisin aamulla jossain kuuden aikaan. Tänään on 18 päivä maaliskuuta. Tänään saan tietää jonkun yllätyksn josta äiti ja isä puhuivat eilen. Muistan vieläkin ne sanat: ´´-Meillä on sinulle toinen yllätys huomenna´´ Puin pikaisesti mukavat lökärit ja vihreän T-paidan. Sen jälkeen kävin pesemässä kasvoni viileällä vedellä. Katsoin itseäni peiliin miettien mikä minua tänään odottaa. Puistelin päätäni ja harjasin vähän yli olkapäihini ylettyvät ruskeat hiukseni sileiksi ja laitoin ne nätille ponin hännälle. Kun kävelin alas katsoin kelloa ja se näytti puoli seisemää. Kun kävelin keittiöön päin kuulin jonkun kolistelevan keittiössä. -Huomenta Ellen, äiti sanoi hieman väsyneen oloisena. Äidilläkin oli jo vaatteet päällä. -Huomenta, minä taas vastasin täysin virkeänä. Kaadoin Flippenille koiranruokaa , sillä äiti ei ollut vielä ehtinyt kaataa sitä. Aloin tehdä itselleni leipää. Sain leivän nopeasti valmiiksi ja kaadoin itselleni mehua. Söin leivän aika nopeasti ja sillä aikaa isä oli herännyt. -Kahdeksalta lähdemme sinne, isä sanoi hymyillen. -Minne lähdemme? kysyin typeränä. -Se on yllätys, isä sanoi jonkinlainen irvistys naamallaan. En vastannut isälle vaan katsoin taas kelloa ja se näytti seitsemää. Sanoin että veisin Flippenin lenkille ja he suostuivat. Kävelimme joitain teitä pitkin ja huomasin että olin tullut aika lähelle jotain tallia. Siitä tuli mieleen Capu. Kyyneleet kohosivat silmiini. -Onko jokin hätänä? joku suunnilleen saman ikäinen poika kysyi minulta. Arvioin hänet päästä varpaisiin ja huomasin hänen tekevän samoin. Hän oli blondi noin 175cm pitkä. Hänen päällään oli myös lökärit ja hänellä oli t-paita jossa luki: Forestin talli. -Ei minulla ole mikään hätänä, sanoin pyyhkien kyyneleet silmistäni. -Ok. Nimeni on muuten Nick, Nickiksi esittäytynyt poika sanoi hymyillen. -Ellen, minä vastasin hymyillen, huomaten että Nick oli jollain tavalla aika söpö. Satuin ottamaan kännykän taskustani ja katsoin kelloa ja huomasin sen olevan varttia vaille kahdeksan. -Minun pitää mennä, minä sanoin pikaisesti. Huomasin että Nick nyökkäsi ja avasi nopeasti suunsa: -Voitko antaa numeros? Nick kysyi ja vaihdoimme numerot. Hyvästelimme toisemme ja lähdin kävelemään kotiin päin.  Kun saavuin kotimme pihaan huomasin että äiti ja isä seisoivat ovella lähtövalmiina. Irroitin sisällä Flippenin kaulapannan ja suljin oven. Lähdimme kävelemään juuri sinne suuntaan missä tapasin Nickin. Pian huomasin että kävelimme tallin pihalle. Olin ihan ihmeissäni, sillä en uskonut että tulisimme tallille.

Tallissa:

Seisoimme tallin ovella ja tapasimme tallin omistajan joka esittäytyi Kristiinaksi. Sanoin pikaisesti että menisin tutustumaan talliin. Kävelin ohi monien söpöjen hevosten ohi ja huomasin että olin tullut yksäritalliin. Katsoin kaikki yksärit läpi ja huomasin yhden hevosen olevan erittäin tutun näköinen. Katsoin hevosen tietolapusta mitkä sen tiedot ovat.

Capulypso ´Capu´                                                                                                                      Englantilainen täysiverinen                                                                                                      S. 2004                                                                                                                                        Ruuna

 

Lopulta katsoin omistajan nimen.

Om. Ellen Sundel

Ei se ei voinnut olla totta! Omistaisin ihanan vanhan hoitsuni Capun! Avasin karsinan oven ja Capu hörähti tuttuun tapaan. Se siis muistaa minut vielä! Halasin sitä hirveän onnellisena kunnes huomasin jonkun takanani. -Moi taas Ellen,tuttu ääni sanoi minulle ja mietin kuka ihme se voisi olla. Sitten tajusin sen olevan Nick. -Nick?? minä kysyin. -Joo oon se mä, onks toi sun oma hevoses? Nick kysyi hymyillen. -Joo, on se, minä vastasin hymyillen Nickille.      -Kiva juttu, Nick sanoi. Huomasin äidin ,isän ja tallin omistajan Kristiinan tulleen Nickin taakse. -Kiitos, sanoin hiljaa äidille ja isälle. He vastasivat hymyillen.

 

Kirjoittaja: Siinä oli kolmas osa. Teksti on jotain keskiluokkaa. Jättäkää kommenttia tai vain jotain Luin tai vastaavaa. Haluan tietää hyviä ja huonoja puolia tarinasta. Kommenttii kaikki kävijät!!!

 

       Osa 2.     Vihdoin perillä

 

                  Kirjoittaja: Joo tota noin näit osii tulis hirveen usein ellen rajoittais itteäni, sil muuten tulis ainakin kolme osaa per päivä. Tekstistä tulee hirveen huonoa ja jos ei tuu lisää lukijoita lopetan tän tarinan ja                 jos täällä on piilolukijoita ( eli ei kommaa lukee vaan) laittakaa vaan kommenttia en mä pure. Oon myös                antanu parille omalle luokkalaiselle tän osoitteen, mut en usko et ne käy ees kattoo tätä osotetta.                        Kylläpä multa tuli paljon tekstiä tähän mut turhat höpöttelyt pois ja lukemaan siitä!

Heräsin juuri kun saavuimme Asikkalaan. Ajoimme tallin ohi ja käännyimme pian risteyksestä josta pääsi omakotialueelle. Pysähdyimme kauniin valkean talon eteen. Huomasin heti että talossa oli kaksi kerrosta. Yläkerta kyllä näytti paljon piennelmältä kuin alakerta. Taloa koristivat kauniit kukat ja pari puuta. Raahasimme laukkujamme sisälle kun tajusin kysyä: -Missä minun huoneeni on? -Sinun huoneesi on yläkerrassa, äiti sanoi hymyillen. -Aa, okei, vastasin typeränä ja aloin vetää laukkujani ylös. Heti kun astuin ylös huomasin kaksi ovea. Menin sisään ensimmäisestä huoneesta ja huomasin että seinille oli joku taidemaalari tehnyt maalauksia hevosista laitumella. Aloin miettiä oliko tämä totta. Säpsähdin kun tunsin Flippenin pehmeän ja lämpimän turkin vasten paljasta jalkaani sillä minulla oli hihaton toppi ja shortsit ylläni. Pian huomasin myös isän ja äidin tulevan ylös. -Mitäs pidät? Isä kysyi hymyillen. -Tämä on.... mahtavaa, minä sain sanottua. -Miten osasitte valita tälläiset tapetit seinille? minä kysyin. -Täällä asui ennen joku maalari joka on maalannut seinille nuo kuvat, Isä sanoi. -Miten sisustetaan, minä kysyin katsoen ulos suurista ikkunoista. -Ai miten? Sinähän sen päätät, isä kysyi naurahtaen. Minä olin ihan ihmeissäni sillä sain ihan ikioman huoneen ja saisin sisustaa itse sen. -Kiitos, minä sanoin halaten äitiä ja isää. -Eipä mitään, äiti sanoi hymyillen. -Meillä on sinulle toinen yllätys huomenna, isä sanoi arvoituksellenin ilme kasvoillaan. Sitten he lähtivät alakertaan Flippen perässä. Muistin toisen huoneen ja menin huonetta kohti ja avasin oven ja huomasin tulleeni vessaan jossa oli pönttö, hana , suihkukoppi ja kaappeja joihin mahtuu vaikkapa kymmenen suurta pyyhettä. Vihdoin olin saanut oman vessan.

Pari tuntia myöhemmin.

Huoneeni oli saatu valmiiksi lukuun ottamatta pientä järjestelyä. Lähdin alakertaan katsomaan muuta taloa sillä olin koko ajan kököttänyt joko huoneessani tai kyrppärissä järjestelemässä tavaroitani. Kun olin alakerrassa huomasin olevani jonkinlaisessa aulassa mistä pääsi keittiöön, ruokailusaliin , olohuoneeseen ja pienestä käytävästä vanhempien makuuhuoneeseen, Flippenin huoneen ja pesu/kodinhoitohuoneeseen. Kello näytti puoli kahdeksaa ja olin käynnyt pesulla joten menin syömään iltapalaa. Iltapalalla olin aivan ajatuksissani ,sillä ikävöin kovasti parasta kaveriani Jennaa ja mikä pahinta ikävöin hirveästi ex-hoitohevostani Capulypsoa eli Capua. Suukotin nopeasti vanhempiani ja hellittelin hetken Flippeniä ennen kun menin nukkumaan. Ennen kun nukahdin mietin miksi kävimme tallilla ennen kun lähdimme Asikkalaan ja mikä yllätys odottaa minua huomenna.

 

Kirjoittaja: Joo siitä tuli aika pitkä ja Lara oisko noi nyt parempia noi niin sanotut kohtaukset? Kommenttia mielellään myös hyvää ja huonoa. En pure! Huomenna on vappu joten HYVÄÄ VAPPUA!!!

         Osa 1.      Muutto

 

Kirjoittaja: Tämä osa tuli nyt osat tulevat vieläkin omasta päästäni suoraan. Tekstissä on paljon virheitä ja teksti voi olla tönkköä ja se varmasti on. En pidättele teitä enää joten hop hop lukemaan siitä.

 

 

Oli Maaliskuun kolmas päivä vuonna 2010. Lumet alkoivat sulaa sillä oli plusasteista. Lähdin bussipysäkille apeana sillä koko viime viikko oli mennyt mönkään. En päässyt koko viikkona tallille sillä olin sairas. Ja koulussa olisin jäljessä aika pahasti sillä suurin osa koulukirjoistani oli koulussa. Onneksi keskiviikkoina olisi vain pari tuntia kuvaamataitoa, matikkaa ja pari tuntia äidinkieltä.

Koulussa: -Moi Ellen!! Kuului iloinen huuto takaani ja joku halasi minua takaapäin. Tajusin hänen olevan paras ystäväni Jenna. -Moi Jenna, vastasin hänelle.-Harmi kun et ollut koulussa viime viikolla ja alkuviikosta, hän sanoi.-Niin oli, muuten menittekö hirveästi pidemmälle oppiaineissa? kysyin samalla kun menimme kuvisluokkaan päin. -Ei me hirveästi edetty mutta jonkun verran, Jenna sanoi iloisesti. -Oletko värjännyt hiuksesi?kysyin sillä ennen Jennalla oli ruskeat hiukset ,mutta nyt hänellä oli punertavat hiukset, jotka sopivat hänen hoikille kasvoilleen. -Joo , sillä ruskeat alkoivat tympimään. Olimme juuri saapuneet kuvisluokkaan ja heti Kevin huudahti: -Moi Ellen. -Moi, minä vastasin hiljaa yli innokkaalle Kevinille. Kevinillä on blondi pystytukka. Hän on suunnilleen 170 cm pitkä, itse olen noin 167 cm pitkä. Kevin pitää yleensä yllään hupparin ja verkkahousut. Istuin omalle paikalle Kevinin taakse ja Jennan viereen.                                                                                       Kuviksen tunnit kuluivat erittäin nopeasti ja lähdimme syömään. Istuimme Jennan kanssa pöytään missä oli Kevin, Niclas, Elina ja Sofia. Juttelimme niitä näitä kunnes menimme seuraavalle tunnille. Loppu päivä kului nopeasti ja jouduin lähtemään bussipysäkille odottamaan bussia että pääsisin kotiin.

 

Kotona: Olin juuri tehnyt läksyt kun äitini huusi minut juttelemaan.

-Mistä me jutellaan? kysyin ihmetellen miksi isäkin oli mukana. -Siitä että me muutamme kahden viikon kuluttua, äiti sanoi anteeksi pyytävästi.Minulla meni hetki tajuta mitä äiti juuri sanoi. Kun tajusin huudahdin: -SIIS MITÄ???!!!    Äiti vain nyökkäsi vastaukseksi. -Niin me muutamme Asikkalaan, isä sanoi. -Miks ihmeessä! huusin melkein itkien. -Koska isäsi sai sieltä hyvän työpaikan, äiti sanoi. -EIIII!!!!!! minä huusin ja juoksin itkien ottaen kännykän ja reppuni jossa oli kaikki tarvittava ja lähdin tallille päin juosten.

 

Tallilla:Kun olin tallilla menin heti hoitohevoseni luo ja itkin sen kaulaa vasten. Tallin työntekijä huomasi sen ja kysyi mikä minulla oli. - Muutamme pois täältä, minä sanoin hiljaa itkien samalla. -Voi harmi, tallin työntekijä sanoi ja jätti minut rauhaan. Lähdin laitumille päin ja soitin parhaalle ystävälleni Jennalle.Hänkin oli hyvin hyvin surullinen puolestani. Päätin lähteä kotiin...

 

Kaksi viikkoa kului hyvin nopeasti. Tuli se päivä jolloin lähdimme.
Viimeinen päivä... Ihmettelin miksi menimme tallille päin mutta ihan
sama.Annoin vain raskaitten silmäluomieni painua kiinni...

 

 

No siinä se oli. Ensi osassa saatte tietää miksi he kävivät tallin kautta. Kommentit ois kivoja. Ensi osa tulee varmaan jossain vaiheessa tätä kuukautta.